käsissämme, toiset vihaan käyttävät
vain kämmentämme. Nyrkkiin puristetut
sormet, ne vihaa voivat ilmentää.
Vihaa taikka rakkautta
sisällämme hämmennämme.
En voi karkuun juosta sinua,
en voi kaukaa kiertää yhteistä pahuuttamme.
Tahtoisin sormet sormiesi väliin pujottaa,
tarttua käteen ystävän. Kulkea maailmamme
loppuun asti rinnalla hyvänystävän.
Hiekkaan rannan tahtoisin piirtää suuren
sydämen, ja sannan laskea läpi
hyväilevien vihaa karttavien sormien.
Tunnetko välillämme sen hyvän kemian,
sen oikean sympatian, ja empatian?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti