Ulvova yksinäisyys

My heart is no longer able, does not want to
no longer believe that any one can be found,
who needs me in the, looking for me.
These days are left only to hide the mists of time.
At night I dream of a rusty first moon,
and the longing inside me has broken out somewhere
golden lights, big dreams too.
Inside the stars go out tonight,
I would to God it were night in the final.
To get lost in the mists of this,
I missed too much yesterday.
At night howls inside of loneliness,
as a werewolf, the world's last.

Minun sydän ei enää jaksa, ei tahdo
enää uskoa, että jostain löytyy joku,
joka kaipaa seuraani, etsii minua.
Nämä päiväni jäävät vain piiloon hämärään.
Öisin ruosteisesta kuutamosta uneksin, 
ja kaipaus on sisälleni syttynyt jonnekin
kultaisiin valoihin; liian suuriin unelmiin.
Sisälläni sammuvat tähdet tänä yönä,
oi jospa se olisi yöni viimeinen.
Ilta tämä hukkuu hämärään,
liikaa eilistä jäin kaipaamaan.
Öisin sisälläni ulvoo yksinäisyys,
kuin ihmissusi, maailman viimeisin.