Mieleni on unelmilla täyteen lastattu.
Ei kaikkiin kysymyksiini
milloinkaan vastattu,
hiljaisuus sulki huulesi.
Minä korvani höristin,
kuullakseni pienimmänkin kuiskaukseen.
Sielusi sylissä valveunta näen,
olen öisillä retkillä,
näillä ajatusten herkillä hetkillä.
Oinaat sarvistaan voi jäädä,
toisiinsa roikkumaan,
kun vallasta taistellaan.
Yhdessä kohta kevätilmaa haistellaan.
Matahari on matkallaan,
öisillä vakoiluretkillään.
Me kuinka toisiamme tuomitaan,
virheitä toisistamme suomitaan.
Me Suomalaiset, ja Suomen
yksinäisten ihmisten nukkuvamaa.
Meillä on kansamme, joskus
äänekkäästi puhuvat huulet ihmisten.
Joskus toivon kuulevani
tärkeän kuiskauksen.
Ylläni avaruus tänä yönä vain humisee,
oudot revontulien äänet korvissani
muistoissani Raja-joosepin raunioilla kumisee.
Lauluaan laulaa yö, sekä avaruus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti