armotonmyrsky, ei ole seesteistä
turvapaikkaa levähtää.
Myrskynsilmässä tänään me,
minä, ja sinä kuljetaan kaulukset pystyssä
kohti huomista. Kohti sitä hetkeä,
kunnes juuremme ovat tarpeeksi lahot,
ja voimme kaiken nähneen, kokemuksella
luovuttaa, ja lentää kohti lopullista matkanpäätä.
Life's tearing my roots out of the
unrelenting storm is not serene
asylum rest.
In the eye of the storm today, we,
I do, and you wrap collars up
towards tomorrow. Towards the moment,
until the roots are sufficiently decayed,
and we all had seen, experience
fold, and fly towards the final trip of the head.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti