Elämänkokemuksia

Minulla on tapana kirjoittaa

elämänkokemuksia, runoiksi,

soinnut sanoiksi elämään.

Mieltäni purkaa, unelmia, ja tosijuttuja.

Tarinoissa helliä, ystäviä, ja tuttuja.

Tämä meidän yhteinen yksi elämä,

on täynnä tarinoita, ja laulunaiheita.

Sisälläni kannan varjoja, ja valoa,

surua, hammastenkiristystä, sekä unelmien

kiihkeää rakkaudenpaloa.

Joskus on se hetki, kun myllynkivi

surun painona kurkkuani kiristää.

Toivon että voisin runoillani hiukan,

tätä yhteistä arkeamme piristää.

Missä se on se kuviteltu täydellinen elämä?

Missä ei ole liikaa kyyneleitä,

sopivasti se hyppysillinen onnea, joka

jaksaa meidät kantaa päivään seuraavaan.

I tend to write

life experiences, poems,

chords words to life.

Unload my mind, dreams, and true stories.

In the stories, gentle friends, and acquaintances.

This is one of our common life,

is full of stories, and song topics.

Position inside the shadows, and the light,

sadness, teeth-gnashing, as well as the dream

intense love of the fire.

Sometimes it is the moment when a millstone

the weight of grief my throat tightened.

I wish I could write poetry a little,

this common spice up our everyday life.

Where is it imagined the perfect life?

Where there are not too many tears,

suitably thimble measure of happiness that

be able to carry us into the next day.