Kaikki häipyy, on vain nyt,
nainen vanhuutta kohden matkaava.
Liikaa hän on jo maailman pahuuteen kypsynyt.
Sammui maailmastani kaikki tähdet, taikka
en enää niitä huomaa nyt.
Se kuuluu asiaan, niin kuin sormus rasiaan,
kun siitä luovutaan. Se aika lipui ohitse,
kun tunne oli se, vain hetki eilisen, se että,
toisistamme juovutaan.
Niin äkkiä kaikki lämpö väliltämme haihtui pois.
Nyt vilu vain vilttini alle pujahtaa. Minua palelee
tarvitaan pian täkkiä. Aika mustanpeiton
päivieni päälle heitti jo, ja kaikki onnellisuus
poistui kauas pois. Onni oli,se pieni värisevä
sudenkorento.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti