Musta laulujoutsen

Minä kuljin liian pitkänmatkan,
jopa itsestäni pois erkanin.
Kävin muissa maailmoissa,
tajuamatta pätkääkään,
mitä kulman takana huomenna taas nähdä saan.
Kuinka järkyttävä voi olla huominen?
Löydänkö koskaan sitä kadonnutta 
punaista langanpätkää, en koskaan
korttipakastani nosta patajätkää.
Herttakuningas se on suuri valtti,
vaikka on niin arvaamaton, ja kimurantti.
Arkipäivät ne jatkavat kulkuaan,
minä sisälleni rakennan padon tunteiden
kunnes kyyneleiden pato murtuu.
Ehkä joskus täällä tunteeni turtuu,
ja sammuu eilinen, sekä huominen.
Sateenkaari joulukuussa koristaa taivaanrantaa,
sinä hiuksiani silität baaritiskillä Sointulan.
Sanot olet liian kaunis punaisin hiuksin.
Me ollaan niin kuin päivänsäde, ja menninkäinen.
Minä menen siitä tilanteesta pois,
sinä sinne jäät et lähde minnekään.
Tämä itsepäinen, sisukas Suomenkansa,
se ei mustasta joulusta murru, ei puolustele vahvuuttaan.
Minä olen niin kuin musta laulujoutsen,
sulkien värin tahtoisin vaihtaa väriin valkeaan.