Hyvää joulukuuta Happy December

Hyvää joulukuuta , uneliaisuus

koputtaa minun onttoa otsaluuta.

Minkä sille voin , kun synkkyyden¨

sisälleni jälleen loin. Sammutin sen

heikon valonkajon, joka tietä

majakanvaloa kohti vei.

Kirjoittelen vain sanoja noita,

rakentelen hetken kantavia unelmia.

Odottelen sitä enkeliä Rafaelin,

joka tikapuut minulle rakentaisi

joilla siipensä katkaissut enkeli

voisi kiivetä tiukanpaikan tullen taivaaseen.

Elämä on kuin kolikko jossa on

kruunu taikka klaava, tai

partakoneenterä kädessä epätoivoisen.

Valkoinen on jälleen hanki,

silti olen kaamoksen, ja joulukuunvanki.

Ihmisyyttä sisälläni, sitä varoin vaalin, viljelen.

Kirjoitan tähän runoni loppuun suuren huutomerkin,

se on alku, sekä loppu sen tarinan.

Henkäys, huokaus keskellä kaamoksen !

Happy December, drowsiness

knock on my forehead hollow bone.

What can I say, when the gloom ¨

I created inside me again. I turned it off

a weak glow to spread the light, which path

the lighthouse towards the light took.

I'm writing just words witch,

while constructing a load-bearing dreams.

Waiting for the angel Raphael,

which would build me a ladder

angel with her ​​wings cut off

could climb up to heaven in a pinch.

Life is like a coin with a

crown, or tails, or

razor blade in hand desperately.

White has once acquired,

I'm still the lack of sun, the moon and the Christmas prisoner.

Humanity inside of it election funds, cultivate.

I am writing this poem the end of a large exclamation mark,

it is the beginning and the end of the story.

A breath, a sigh in the middle of the polar night!