Meduusanverkko

Hyväile tuuli hiljaa viljaa,

minun kyyneleeni kuivata saat

ennen kuin routaan käyvät,

sillat maat. Olen se surullinen

tytärtuulen, myrskyn pauhun

vain sisälläni kuulen.

Tule kanssani silloin kun tanssii maa,

ja äiti maa on hedelmällinen,

ja sato suurin siunataan.

En olisi halunnut niitä kyyneleitäni

enää koskaan takaisin,

olisin halunnut olla kuiva erämaa.

Aavikko joka hiekkamyrskyihin

tuulen mukaan kauas katoaa.

Sammutetut unelmat. keskenjääneet

kudelmat, kauneinta mustaa pitsiä.

Meduusanverkkoa sylissä meren kutoo

hän joka merenneidoista sai nimen kauneimman.

Laulaa hän : kaunein prinssi minulle

antakaa, voin ääneni seireeneille lahjoittaa.

Mieluummin mykkä kuin yksinäinen,

onneton sekä yltiöpäinen.