Kipua

Et huomaa minua,
et kaipaa minua,
loukata tahdot vain ohimennen,

se on ainoastaan samaa kuin

oli meillä yhdessä ennen.
Et tunne sitä kipua,

joka tahtoo sielustani ulos

maailmantuuliin lipua.
Et kuuntele koskaan minua,

sanani ohittavat korvasi.
Kannan sisälläni tätä kipua,
mennyt aika saa minut eläväksi kuolleeksi.

Mies jonka luoja loi, tyhmyydenmaljasta kaikki

opetuksensa joi, ja Aatamia imitoi.

Minä olen se kivulla puudutettu

Eeva paratiisissa, joka muuttui helvetiksi.
Kannan tätä surua, 
se ottaa kaiken vallan elämästäni.
Puren hampaat yhteen ja itken unessanikin.

On painona sydämelläni se raskas myllynkivi.

Ei onni löydy siitä, että aina uutta parisuhdetta

haluaa, entinen täytyy saada useammin toimimaan.

Me kaikesta liianhelposti irti päästetään,

tyhmänä onnestamme luovutaan.

Tahtoisin levätä jo sylissäsi äitimaa,

en tahdo jatkaa tätä kidutuksen samaa bumerangitarinaa.