Valtatiellä
elämän, minä teen
tämän sävelmän.
Askeleiden
kaiun siihen
sävellän.
Leikin valon,
sekä varjojen.
Kiireen rytmin,
antaa siihen
sanat hyvät
juosta.
Se olkoon lauluni
alku,
sanat alkoivat
juuri tuosta.
Minä vielä kerran
vaihdanko
mielialaa
mollivoitoistosta,
iloksi teenkö sen
salaa?
Tänään ei ole
kiire joka
sisälläni joskus
liikaa piiskaa ,ruoskalla
selkääni
kavalasti lyö.
Nyt on lauantai
sille laulun
sävellän,
mollivoittoisen, ei tahdon enemmän.
Tanssin hautakummuilla
elämän.
Pyhäinpäivänä, muistan kuolleen ystävän,
rakastettuni, joka
joskus oli minulle kaikki kaikessa;
elämässä tässä
paljon muita enemmän.
Sisälläni unessani
viikatenainen, hymyili,
kulman takana salaa
vaani minua, lymyili.
Elämä on
sotimista yksinäisyyttä vastaan,
minä haluaisin
ystävältä sanan taikka kaksi.
Minun askeleet
täällä tänään, vain orpona käy.
Ei ketään
lohduttamassa, käteeni tarttumassa näy.
@ tanninen satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti