Sanoillani pyöritän mantraa elämän,
olen kuin karhu talvipesässään.
Talven tullen käyn horrokseen uuvuttavaan,
elän valvetilan, ja unenmaailman välillä.
Minä olen talvenkuningatar, alla
taivaankaaren hämärästä tummuvan.
Torstaisin toivo oveeni kolkuttaa,
odottaa, joko ovi salattuun maahan avataan.
Maanantaisin ei maitojunaa, hangen takaa
enää näy. Tiistaina tiimalasiin hiekka kiinni
jäätyi jo, lunta täynnä koko talvenvaltakunta.
Keskiviikko keijut lennätti jo pois,
oi jospa perjantai jo peiton alla olla vois.
Lauantaina Sinkkolassa joulunavaus,
sunnuntai ja Raamatusta papin tavaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti