Se neste mitä
suonissani juoksee,
se on puhdasta
kaipuuta.
Se huutaa
luoksensa rakkautta.
Sanat leijuvat
ympärilläni kevyesti,
putoavat sulaan syksyiseen
veteen kellumaan.
Tule toinen sana,
runoilijan rakastama.
Aamuruuhkassa,
ruuhkaa sanoista keskentyömatkan,
pysähdyn
liikennevaloihin, aivoissani
riimittelyä
jatkan. Sanoista syntyvät upottavat
unelmien suot,
hyllyvät hellyyden hetteet.
Minne olet
sieluni matkalla, minne pesän
pienen teet?
Tarinoihini
tunkeutuu tuhat asiaa, ne rakkautta,
vihaa tai
melankoliaa saavat lauseissaan kannattaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti