Muistinsiluettikuva ajan kauas lapsuuteen vie.
Niin kivinen, ja kapea on vaarallinen tie.
Kaikki siinä hetkessä, ilo, ja suru minne matka vie?
Luonnonlapsensielun sisälleni sain kasvamaan.
Elämän sietämätön raskaus, onnistumisen,
virheiden vuoroveden virtaus.
Sinappia, ja näkkileipää, ei muuta syötävää,
laihan, nälkäisenlapsenelämää.
Minne se pieni epävarmatyttö on kadonnut?
Ei minnekään, se sisälläni vielä asustaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti