Nainen kuin kyy, Kainin merkki selkäänsä
kätkeytyy, sudensukulainen paha vaaniva nainen.
Kesällä ystäväksi tekeytyy, kyselee ohimennen
niitä näitä, hymyillee, ja tuijottelee kierosti
tähkäpäitä.
Kyselee viekkaasti miehestä, lasteni isästä,
äitipuolen paikkaa havittelee.
En olisi koskaan uskonut mitä tapahtuu,
kiristämisen tähden, vaikenen olen hiljaa.
Kukaan ei voi koskaan enempää minua satuttaa,
liikaa koskee nyt, linnunrata yltäni on nyt sammunut.
Tuskaa tuo hän , poltettuja siltoja, unettomia öitä, itkettyjä
iltoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti