Valot sataman edessäni avautuvat,
jälkeen pimeänsumuisenmeren
sisälläni tunteet vellovat jälkeen myrskyisen meren.
Laiturilla vastassa hymyileviä ihmisiä,
tunnen sisälläni kuohuvan kiihkeänveren.
Ilmassa roikkuvia toiveita, joita ei voi
ääneen lausua. Taskussa palapaperia,
jossa piirretty suuri kartta aarteen luo.
Aivoissani soi :Sea of Heartbreak, sävelet sen.
Kohta satamalaiturille kävelen.
Matka kohti huomista, on aina uuden luomista.
Joskus haaksirikossa pelastuslauttaa
tarvitaan, sillä voi päästä takaisin turvalliseen
satamaan.
@ tanninen satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti