Loukkauksia

Elämä se on pitkä uneton yö,

täynnä haavoittavia ihmisiä.

Lennä mieleni lennä, sinulta

on katkaistu siivet, ne ovat vain

enkeleitä varten.

Silti en pelkää siipirikkona

eteenpäin mennä.

Kirjoitan, suruja, loukkauksia

sisältäni ulos, mikä on sen hohto,

mikä kaikesta tulos ?

Isättömät lapset eivät opi,

kuinka parisuhteessa eletään,

oppivat vain sen, kuinka naista loukataan.

Vaihdetaan kotia, kuin paitaa likaista.

Kuinka minä vihaankaan, sitä miestä,

joka tuli, ja halasi minua.

Särki taas sieluni sirpaleiksi.