For all the pleasure

The rocks, the grounding is no longer able to avoid this.
Low pressure is sufficient for the lonely life.
As a frustrated presence, part of the hermit, enough to matter, and matter,
However, no part of the console,
For all the pleasure, happiness out of the lost.
Does not appear in the friends, not the beaver, which my tears flood dam .
It is only in the dark, melancholic the time out of the hourglass
quickly escapes into the air disappears.
On the face of pain longing, grimaces spreads.
Deceived in the country, there is enough darkness without light.
Created by the same creator of the morning sky opens hems,
timid, it creeps to the end of November. Rising melancholic,
rises into the air. Yesterday, a friend of a fractured seconds stroking,
my face: said you're beautiful, but too melancholy of the Friends.

Aamu aukeaa

Karilla ,pohjakosketusta ei enää voi välttää tässä.

Matalapainetta sitä riittää yksinäisten elämässä.

Niin turtunutta oloa, osa erakon , tarpeeksi materiaa , ja ainetta,

ei mikään kuitenkaan osaa lohduttaa,

Kaikesta ilo, onni pois katoaa.

Ei näy sitä ystävää, ei majavaa, joka kyyneleni tulvan patoaa.

On vain pimeää, melankolista aikaa, joka tiimalasista pois

nopeasti karkaa, ilmaan katoaa.

Kasvoilla kivunkaipaus, irvistykseen leviää.

Maassa petettyjen, siellä riittää pimeyttä ilman valonkajastusta.

Luojanluomilla sama aamu aukeaa helmoista taivaan,

se arkana hiipii marraskuunloppuun. Nousee melankolisesti,

ilmaan kohoaa. Eilen ystävä murtunut sekunnin silitti,

minun kasvojain : sanoi olet kaunis, mutta liian melankolinen ystäväin.

I accept my destiny

Here's how it is, we are bent
the power of fate,
breaking point
fell into our minds.
We quietly succumbed,
Avatars bowed bent.
It struck the world
the power of the hammer
see strong men.
No woman weaker
the container was, was flexible
until the last minute.
It's almost too much to hurt,
he make an effort tremendously.
Gave birth to a dead life,
angel wings murky.

The beauty of life created
after two
Eve's daughters of the same
the placenta. Two of the mirror
reflected by the girl child.
I accept my destiny,
to bend my body curled,
hermit and the world must be
created again. the whisper.

Evening dress man

The sky looks through the eyes of thousands of the country,
I feel their skin, burning on my skin,
I'm scared like a little orphan rabbit.
Whether they are the eyes of angels?
Street runs black Frakkin, evening dress  man.
He carries a black player housing,
if there's shots of a violin case?
I have a soul full of loneliness,
and stubbornness, which weaves into balls
the old manila rope.
It will enter into a noose?

Taivas maahan katselee silmin tuhansin,

tunnen niiden poltteen ihollani,

olen pelokas kuin pieni orpokani.

Ne ovatko silmiä enkeleiden?

Kadulla kulkee mustafrakkinen mies,

hän kantaa mustaa soitinkoteloa,

onko siellä laukauksia viulukotelossa?

Minulla on sielu täynnä yksinäisyyttä,

sekä itsepäisyyttä, joka punoo kerälle

sitä vanhaa manillaköyttä.

Hirttonuoraako siitä tahtoo solmia?

Ostoskärryjen vainioilla

Asun pienessä erakkojen lähiössä,

kuljen ostoskärryjen vainioilla,

kerään muistoja kirjahyllyyni pölyiseen.

Niin kammiossani vapisen yksin,

ajankuluksi runojani kirjoitan.

Maanantaille mantran mahtavan,

tiistaisin tiimalasini hiekka hitaasti valuu.

Keskiviikko viikon keskelle piiloutuu,

torstai toivon uudesta ystävästä suo.

Perjantai taas pelon viikonlopusta

sisälleni tuo. Lauantai se on luotu

laiskoja varten, sunnuntai on sulosointu

yksinäisten onnettomien kaunotarten.

Where were lost years

Where were lost years,
First snow covered the last few months.
In the morning, my soul always tells a story.
I like the desert she-wolf last,
to me does not lead to the road of the dog.
I'm walking through wet snowpack seductively.
Protect me for a while the mother earth,
to the time until my time comes to give up.
Sorry chillingly alone in the moonlight, too'm alone.
December may arrive, Sampo Lappalainen
a dream to ride on my back.
Daughter of the Moon tinkling tiukua caresses my neck.
The stars illuminate the current lack of sun time.
My soul is painted in a blank billboard on canvas,
I'm a she-wolf of the wilderness is the last one.

Minne katosivat vuodet,

ensilumi peitti kuukaudet viimeiset.

Aamuisin sieluni tarinansa aina kertoo.

Olen niin kuin erämaan naarassusi viimeinen,

luokseni ei johda tie uroksen.

Läpi kahlaan upottavan märänkinoksen.

Suojelee minua vielä hetken äitimaa,

siihen hetkeen kunnes tulee aikani luovuttaa.

Yksin ulvon hyytävästi kuutamoon, liian yksin oon.

Joulukuu saapua saa, Sampo Lappalainen

unessa selässäni ratsastaa.

Kuutar hellii helisevää tiukua kaulassani.

Tähdet valaisevat hetkisen kaamoksen aikaa.

Sieluni on maalattava tyhjä taulunkangas,

olen erämaan naarassusi se viimeinen.

Runs away destination

Runs away destination ,
bend in the road leading from behind again
forward somewhere.
Kilometers in love, or
it takes away from , then
unpredictable is a vast open- road .
Central lines during the summer months , they
white shimmer , shows a very
where my path leads to driving .
Sometimes the throttle to sing,
my car , squeaking wind hitting the
friction between the side panels .
You're out there somewhere, I
here in time out again on the road.
On the road to love, or not far off .
I like Olli , learning years
I paid, too expensive were the days of youth.

Now is not the time remaining
only bitter tears ?
Not my words stop typing,
the words smoke fingers fast everywhere.
I am writing , as would be somewhere in a hurry .
A picture of you in my heart I saved a wary ,
I try not to think about you,
to be as calm as the water flows without large
throughout the storm .
In November, I write this mantra .
In the dark , eternal unfortunate , you there
I am here . Would I give you the key
locked in my heart ?

Kilometers in love, or
it takes away from , then
unpredictable is a vast open- road .
Central lines during the summer months , they
white shimmer , shows a very
where my path leads to driving .
Sometimes the throttle to sing,
my car , squeaking wind hitting the
friction between the side panels .

Määränpää

Juoksee pakoon määränpää,

mutkan takaa tie johtaa taas

eteenpäin jonnekin.

Kilometrit rakkauteen, tai

siitä poispäin vie, niin

arvaamaton on aava avaratie.

Keskiviivat kesäisin, ne

valkoisina hohtaa, näkyy hyvin

minne tieni johtaa ajamalla.

Joskus kaasupohjassa laulaa,

autoni, ulisee tuulen lyödessä

kitkaa sivupelteihin.

Sinä siellä jossakin, minä

täällä ajan mierontiellä.

Tiellä rakkauteen, tai siitä kauas pois.

Olen niin kuin Olli, oppivuodet

maksoin, liiankalliit olivat päivät nuoruuden.

Nyt onko enää aika jäljellä

vain katkerien kyyneleiden?

Ei minun sanani lopu kirjoittamalla,

sanat savuavat sormieni vikkelien alla.

Minä kirjoitan, niin kuin kiire olisi jonnekin.

Sydämeeni kuvan sinusta visusti tallensin,

yritän olla ajattelematta sinua,

olla niin kuin tyynivesi virtaamatta, suuren

myrskyn alla.

Marraskuussa tässä mantraani kirjoitan.

Pimeässä, ikuisessa ikävässä, sinä siellä

minä tässä. Antaisinko sinulle avaimen

sydämeeni lukittuun?

Kilometrit rakkauteen, tai

siitä poispäin vie, niin

arvaamaton on aava avaratie.

Keskiviivat kesäisin, ne

valkoisina hohtaa, näkyy hyvin

minne tieni johtaa ajamalla.

Joskus kaasupohjassa laulaa,

autoni, ulisee tuulen lyödessä

kitkaa sivupelteihin.

@ tanninen satu 

Childhood

Barndomen full av änglavingar,
granny med Nurmeksen kyrka
sjunger en psalm bok upp och ner.
Kråk stövlar, vita lackskor,
de var tryck, vackra, men obekväm.
Avsedd endast, och den enda prinsessan i benen.
Jag var inte en prinsessa, bara en liten
Dans rädd flicka, världens bildskärmar ökat.

Pappersdockor, fick de kemikalierna.
Okänt ord i modern tid.
Marknadsföring trender, zigenare
inspektera de hästtänder .
Gustav Adolf, kniv slagsmål,
sågspån från gummiband bollar.
Barn med röda plastpåsar.

Memory his silhouettes

Memory his silhouettes take time away from their childhood.
So rocky, and narrow is a dangerous way to go.
All in the moment, joy, and sorrow wherever it take?
Nature of the soul of the child inside me I had to grow.
The unbearable heaviness of life, success,
errors in the tidal current.
Mustard, and crisp bread, nothing more to eat,
the lean, hungry child's life.
Where the little girl has gone missing in doubt?
Nowhere, it still lives inside of me.

Muistinsiluettikuva

Muistinsiluettikuva ajan kauas lapsuuteen vie.

Niin kivinen, ja kapea on vaarallinen tie.

Kaikki siinä hetkessä, ilo, ja suru minne matka vie?

Luonnonlapsensielun sisälleni sain kasvamaan.

Elämän sietämätön raskaus, onnistumisen,

virheiden vuoroveden virtaus.

Sinappia, ja näkkileipää, ei muuta syötävää,

laihan, nälkäisenlapsenelämää.

Minne se pieni epävarmatyttö on kadonnut?

Ei minnekään, se sisälläni vielä asustaa.

Lapsuus

Lapsuus täynnä enkelinsiipiä,

mummon kanssa Nurmeksen kirkossa

laulamassa virsikirja nurinpäin.

Variksensaappaita, valkoiset kiiltonahkakengät,

ne olivat puristavat, kauniit, mutta epämukavat.

Tarkoitettu vain, ja ainoastaan, prinsessan jalkoihin.

Minä en ollut prinsessa, vain pieni

tanssiva pelokastyttö, maailman torien kasvatti.

Paperinukkeja, niitä sai kemikaliosta.

Tuntematonsana nykyaikana.

Markkinahumua, mustalaiset

tarkastamassa hevosenhampaita.

Hartola, puukkotappeluita,

sahanpurupalloja kuminauhanpäässä.

Lasten, punaisia muovilaukkuja.

@ tanninen satu

childhood

Childhood full of angel wings,
granny with Nurmeksen church
singing a hymn book upside down.
Crow's boots, white patent leather shoes,
they were compressive, beautiful, but uncomfortable.
Intended only, and the only princess in the legs.
I was not a princess, only a small
Dancing frightened girl, the world's monitors increased.

Paper dolls, they got the chemicals.
Unknown word in modern times.
Marketing trends, Gypsies
inspect the horse teeth.
Gustav Adolf, knife fights,
sawdust from the rubber band balls.
Children with red plastic bags.

Pimeys

Olen pimeydenprinsessa,
valo yli varjojen, kun marraskuussa käy.
Pimeys vain yli olkapääni varjojansa luoda saa,
minua askel askeleelta, se seuraa maailman mustaksi saa.
On sisälläni sekalaiset sanat vuorisaarnojen,
ulospääsyänsä ne ulos takoo, nyrkit kipinöitä leimuten.

Olen sadekattojen päällä,
olen tuuli oikukkaalla säällä,
olen myrsky vesilasissa.
Laitan kaiken etuperin,
olen kovin lystikäs,
olen köyhä runojenlapsi.
Talvenvallan alla muutun armottomaksi.
Näen pimeydessäkin, valot sateenkaarien,
ne valoisaksi maailmani saa.
Se pimeys hyvin minulle sopii.

Soinnuksi , riimiksi kirjoitan kaiken synkkyyden.

Egypt

That I know of Egypt, out of it was destroyed,
disgraced, trampled the iron boots.
And I do not have the wisdom of Sinuhe
inside, not the comforting hope of a better tomorrow.
It is just a jungle of words, odd words,
who do not find place in crowd chaos.
Lines, maze, with only dead ends,
with no way out. Nothing, no one,
is it wise to know all that is required
Nations salvation.

Egypti

Se minun tuntemani Egypti, se hävitettiin pois,

häväistiin, tallattiin rautasaappain.

Eikä minulla ole enää Sinuhen viisautta

sisälläni, ei lohduttavaa toivoa paremmasta huomisesta.

On vain sanojenviidakko, parittomia sanoja,

jotka eivät löydä paikalleen väkijoukkojen kaaoksessa.

Lauseiden labyrintti, jossa on vain umpikujia,

ilman ulospääsyä. Ei mitään, ei ketään,

joka viisaana tietäisi kaiken, mitä vaaditaan

kansakuntien pelastumiseen.

Mantra of life

I run with my words mantra of life,
I'm like a bear in winter in the nest.
Beginning of the winter I go into hibernation exhausting,
I live wakefulness and sleep the world.
I am the queen of the winter, under the
the arc of the sky darkening twilight.
Thursdays hope to knock on my door,
expect either a door is opened to an encrypted country.
Monday is the milk train, the snow behind
no longer visible. On Tuesday, hourglass sand onto
froze already full of snow throughout the winter kingdom.
Wednesday fairies flew away already,
I would to God Friday already under the covers to be you.
Saturday Sinkkolassa Opening of Christmas,
Sunday Bible and the priest spelling.

Elämän mantra

Sanoillani pyöritän mantraa elämän,

olen kuin karhu talvipesässään.

Talven tullen käyn horrokseen uuvuttavaan,

elän valvetilan, ja unenmaailman välillä.

Minä olen talvenkuningatar, alla

taivaankaaren hämärästä tummuvan.

Torstaisin toivo oveeni kolkuttaa,

odottaa, joko ovi salattuun maahan avataan.

Maanantaisin ei maitojunaa, hangen takaa

enää näy. Tiistaina tiimalasiin hiekka kiinni

jäätyi jo, lunta täynnä koko talvenvaltakunta.

Keskiviikko keijut lennätti jo pois,

oi jospa perjantai jo peiton alla olla vois.

Lauantaina Sinkkolassa joulunavaus,

sunnuntai ja Raamatusta papin tavaus.

honesty

Oh, the power, over and over,
the inside of a ringing
chords, rhymes of power.
Was traversing the trails,
through the snow and frost.
Just before Christmas, around the world
emotions as an interpreter,
rattle,
bells of freedom of conscience.
I lost my honesty
something that I would have
wanted to keep.
It could have been
the most expensive, the
can be. the integrity of
I just do not stand a chance with anything.

Seen it all

Overall, I have seen
I see life more.
I can see the love in harrowing breach the surface,
it does not ever ask of life, affordability,
the heart of a gash, hurt.

Who remembers the good faith
love, mad stamp on his forehead gets.
Sleep, I see a wise seer,
I want to love, I do not too much money,
Making Life Better is looking for someone.

Oh, when life would be a mere
hot deal only
many happy couples
hand in hand.

I'll put my life until smooth;
this heavy life.
I'm a girl, I'm a mother,
I am a woman,
I'm lonely,
I am living for;
as well as stubborn.

Stave

Empty stave waiting
characters generated,
flowing melody.
When I left out,
I leave my heart open the door.
Open the door of life
flow of music from inside me.
Limited to the world of love,
without a compass passing
stray from the path of the people.

For some, they arrived at the
audacious rains.
Arrived at the glut of the field,
are flooded rivers.
I look forward to a flood of notes
inside me, song
undulating melody.
Dancing in the bars of my book.

Paperilyhtyjä tammikuu 2013

Luoja nähköön sen,

nurin-niskoin naisen

mieli käännettiin.

Yksinäisyys ylitti

uutiskynnyksen.

Paperilyhtyjä sytytettiin

palamaan, ne nousivat

ilmaan. Sammuessaan

putosivat kanavaan.

Itselleni suutun,

olen se kiimainen

kameleontti

Simputuksen maailma,

läpi kävin, ruotuväen elämän.

Kävin siellä, kävin täällä,

yksin olin siellä liukkaalla jäällä.

Ei se riitä, ei mistään löydy

sitä sammakkoa, josta

suudelmalla prinssin luoda vois.

Toimittaja Heilin sen,

käänsi naamalleni peilin sen.

Kameraan sai

oikean valon salaman.

Kysymyksensä kysyi,

mitkä runoilijan Jokelan

kohtalosta on mielipiteet?

Olen nainen, jonka sanat

tihkuu sympatiaa,

sisälläni on omatunto.

Ikävä, suru Jokelan kohtalosta

velloo mielessäni,

sellainen, riutunut on minun omakunto.

Memories

Memories of protection today is full of soft
as before, I will remember you
still only in passing. It's November,
Twilight descends quietly with my hair.
Everything I just gave up, I
manufacture of grain scythes underworld ferryman.
I do not expect anything anymore,
I would like to eternal rest in the soil below the frozen ground.
It is the only place to rest, broken angels.

Muistojensuo

Muistojensuo tänään on upottavampi

kuin ennen, minä muistelen sinua

silti vain ohimennen. Nyt on marraskuu,

hämärä hiuksilleni hiljaa laskeutuu.

Kaikesta minä jo luovutin, olen

valmista viljaa viikatteelle tuonenlautturin.

En odota enää yhtään mitään,

jo tahtoisin ikilepoon alle mullan routaisen.

Se on ainoa paikka levätä, särkyneiden enkelten.

Ei tarvitse minun todistaa mitään

Maahan minut löit, siihen lyyhistyin.

Kivusta polvillein, lisää alapäin kaivoin

kuopan eiliseen upottavan tein.

Ei tarvitse todistaa sinun mitään, voit

mennä länteen taikka itään.

En koskaan pysty anteeksi antamaan,

en koskaan onnellisia muistoja meistä

eteenpäin kantamaan.

Istun marraskuunhämärässä, hiljaisuus

pimeydenlauttaa verkkaisesti keinuttaa.

Ulkona on pakkanen, sataa kasvoille

jäätyneitä kyyneleitä. Taivaanrantaan

syntyy purppuraa punaista. Routaa

kasvattaa sisälle sydämeni, kohtua

kohmettuvaa kasvattaa äitimaa.

Kesän taas takaisin palatessa hän

Afroditen tyttären uuden synnyttää.

Kaiken nähneenä

Kaiken nähneenä,

näen elämässä enemmän.

Näen rakkauden raastavan rikottua pintaa,

se ei koskaan kysy elämisen kohtuullista hintaa,

kun sydäntä viiltää ,satuttaa.

Kuka muistaa vilpittömästi

rakastaa, hullun leiman otsaansa saa.

Unta minä näen viisaan näkijän,

haluan rakkautta, rahaa liikaa en,

elämää parempaa sitä kaipailen.

Voi kun elämä olisi pelkkä

lämminjuttu vain,

monta onnellista paria

käsikkäin.

Panen elämäni tasaiseksi,

tämän raskaan elämän.

Olen tyttö, olen äiti,

olen nainen,

olen yksinäinen,

olen eläväinen;

sekä itsepäinen.

Liian myöhäistä

Liian myöhäistä on valittaa,

aikani ohitse jo pois purjehti.

Nyt luopumisen tuskaa, tuulet

sitä luokseni kuskaa, pikkuhiljaa

ylpeydestä minut alastomaksi riisuttiin.

Yksinäisyys elämäni karttaan kirjoitettiin,

niin merkillistä on se elo ihmisen.

Anna aikani ohitse olla jo, kidutus

loppukoon, en tahdo enää olla yksinäinen,

en ylös herätä,nousta pimeyteen, taikka aurinkoon.

Black November

Black and impossible to November,
love is in the air fluidized bed anywhere.
Low pressure, a crow sitting on the fence,
take off without leaving, no fear.
Dark sad darkness behind I do not get to see.
Gray veil, life, points on the map
where the lives of friends, people yearn for.
Still someone a happy day arrives,
when you do not press the loneliness of a burden on my back.
I'm full of scars ripped open, promises
deceived, appointments that did not come.
I am alone in the house hidden in the twilight,
I would like to give up all of this already.
Grief resides in my room here, home-built
great sad. It's sad inside
opened bud, burst into the most beautiful flower.
It became a rose, pitch black, spikes
full of stinging, it blooms close to my heart.
I no longer believe in anything, other than the
paralyzing grief of all, my heart
full of longing exhausting.

Uuvuttavaa kaipausta

Marraskuu musta ja mahdoton,

ei rakkautta leiju missään ilmassa.

Matalapainetta, istuvat variksen aidalla,

lentoon lähtemättä, mitään pelkäämättä.

Synkkää ikävää, pimeän taakse en nähdä saa.

Harmaata harsoa, elämää, kartassa pisteitä

missä asuu ystäviä, ihmisiä ikävissään.

Vieläkö saapuu joku iloinen päivä,

kun ei selässäni paina yksinäisyydentaakka.

Olen täynnä arpia avoimiksi hierrettyjä, lupauksia

petettyjä, tapaamisia joita ei tullutkaan.

Olen yksin piilossa talossa hämärässä,

tahtoisin jo luopua tästä kaikesta.

Suru asuu huoneessani tässä, kotirakennettu

suuressa ikävässä. Se suru sisälläni

aukaisi nuppunsa, puhkesi kauneimpaan kukkaan.

Siitä tuli ruusu, aivan pikimusta, piikkejä

pistäviä täynnä, se kukkii sydäntäni lähellä.

Minä en enää usko mihinkään, muuhun kuin

suruun kaiken lamauttavaan, sydämeni

täynnä uuvuttavaa kaipausta.

Sointula

Vain kaksi yksinäistä kulkee halki

kolkon kaupungin. Toinen ohimennen

toista mulkaisee, sitten tarttuu lujasti

takkinsa kaulukseen. Lisää askeleidensa

voimaa ja ohi toisen pinkaisee.

Sointula on jossain Joensuussa,

Jokelan jälkimainingeille rakensimme

juttelemisen. välittämisen ilmapiirin.

Se on kohtaamispaikka monen rauhallisen,

sekä tuuliviirin. Onnenkerjäläisten,

tuomareiden, juomareiden oiva valtakunta.

Sointulasta näen jopa kaunista päiväunta.

November winds

November winds , dry lips crave moisture .
You re wondering now, I have been thinking shyness .
November impossible to control , passes through the streets of a woman
lonely too stubborn to admit Our love .
Ready to shyness , he would be far away from the push .
The darkness of the world can hold , wet rain water.
Serene peace without haste . longing for the summer
summer night mist , love, lust moisture.
Here in the darkness I can see everything better ,
when the sun is not too dazzled by this world.
Gone are the days of rays , is now the world of gnomes in March .

I'll leave the window open a crack , it is a refuge for small
days of the beam to come inside my room.
It is a small numb body arcs of wool .
I'll make a steaming hot chamomile tea .
Pimeydenkesellä I feel that my wings are
the strong increase in the air , a good carrying capacity .
These days of darkness, convenient inside hidden love.
They give a lot of joy to us , if you are able to take
the veil of darkness edge. even then, can
to dream, to be wild like a wild wine , you can be realistic
or drown in my dreams . It's melancholy can be a quagmire ,
if you do not you come to my boardwalks creates .
My grief , it may burst into bloom the most beautiful ;
to change a song into words , the darkest Finland's .

Marraskuussa

Marraskuussa tuulet ,kuivat huulet kosteutta kaipaavaat.

Sinua jälleen mietin nyt ujouttasi olen pohtinut.

Marraskuu vallan mahdoton, kaduilla kulkee nainen

yksinäinen liian itsepäinen rakautta myöntämään.

Valmis olisi hän ujoutesi kauas pois työntämään.

Maailmaan mahtuu pimeyttä, satavaa märkää vettä.

Seesteistä rauhaa ilman kiirettä. Kesän kaipuuta

kesäyön usvaa, rakkauden ,himon kosteutta.

Tässä pimeydessä näen kaiken paremmin,

kun aurinko ei liikaa häikäise tätä maailmaa.

Ovat päivän säteet poissa, on maailma nyt menniskäisten maa.

Jätän ikkunan raolleen, se on turvapaikka pienen

päivänsäteen tulla sisälle huoneeseen.

Sen kohmettuneen pienen vartalon käärin villapeitteeseen.

Keitän kuuman höyryävän kamomillateen.

Tunnen pimeyden kesellä että minun siipeni ovat

voimakkaat ilmaan nostavat, hyvin kantavat.

Nämä pimeyden päivät kätevät sisäänsä salattua rakkautta.

Ne paljon iloa meille antavat, jos osaa ottaa

pimeyden harson reunasta kiinni. Silloinkin voi

unelmoida, olla villi kuin villiviini, voit olla realistinen

tai hukkua unelmiini. Se melankolia voi olla upottava suo,

jos et sinä tule pitkospuita minun luo.

Suruni se puhjeta voi kukkaan kauneimpaan;

muuttua sanoiksi laulun, pimeimmän Suomen maan.

Rusted anchor

I think at times that I love you,
then you can find it again for some shyness fled their gang.
There is no shyness produce butter, it is too much distance between us increased.
It is between the dream is too large, then the miss to increase the country longing
strong roots. I would like to give you everything,
it all just sink into the swamp, with too much shyness.
Now is the end of the reset, the ghosts of yesteryear are gone,
rend myself following the sinking of the ship tomorrow the flag.
Rusty anchor cast over the ship's rail.
I guess some still found it a place one lap, which is just waiting for me.
You can make me a better woman, you intense humiliation,
who does not notice at all other men.

Ruostunut ankkuri

Minä hetkittäin luulen että sinua lemmin,

sitten sinä jostain taas löydät sen ujouteesi pakenevan omanjengin.

Ei kukaan tuota ujouttasi voita, se etäisyyttä välillemme liikaa kasvattaa.

On välillä haaveeni liian suuret, silloin ikävä kasvattaa maahan kaipuuni

vahvat juuret. Sinulle kaiken tahtoisin antaa,

se kaikki vain uppoaa suohon, liikaan ujouteen.

Nyt on pää nollattu, eilisenhaamut ovat poissa,

riuhdoin itseni haaksirikon jälkeen laivaan huomiseen purjehtivaan.

Ruostuneen ankkurin heitän laivanpartaan yli.

Kai jostain vielä löytyy se paikka yksi ainoa syli, joka vain minua odottaa.

Voit tehdä minusta paremman naisen, sinun kiihkeän alamaisen,

joka ei huomaa muita miehiä ollenkaan.

@ tanninen satu

The road to tomorrow

Harbour Lights open in front of me,
After dark the misty sea
the emotions churning inside me after the storm-tossed sea.
Greeted by smiling people on the pier,
I feel the inside of the sparkling intense blood.
Hopes hanging in the air, which can not be
say out loud. In his pocket a piece of paper,
drawn with a large map of the treasure.
Ringing in my brain: Sea of ​​Heartbreak, tunes it.
Section of the quay walk.
The road to tomorrow, there is always a new creation.
Sometimes the shipwreck of the life-raft
needed, it can get back to a safe harbor.

Matka kohti huomista

Valot sataman edessäni avautuvat,

jälkeen pimeänsumuisenmeren

sisälläni tunteet vellovat jälkeen myrskyisen meren.

Laiturilla vastassa hymyileviä ihmisiä,

tunnen sisälläni kuohuvan kiihkeänveren.

Ilmassa roikkuvia toiveita, joita ei voi

ääneen lausua. Taskussa palapaperia,

jossa piirretty suuri kartta aarteen luo.

Aivoissani soi :Sea of Heartbreak, sävelet sen.

Kohta satamalaiturille kävelen.

Matka kohti huomista, on aina uuden luomista.

Joskus haaksirikossa pelastuslauttaa

tarvitaan, sillä voi päästä takaisin turvalliseen satamaan.

@ tanninen satu

Stellar Inflight

Star during the flight ,
say the magic word.
Seita drum to drum him,
sparks the fire for up
the night into the dark beats .
the wings of the Northern Lights
I can get a ride ,
time show on the road
there Kaltio drill .

I white deer
arctic in the night , I am.
The blowing snow wintry ,
the deer in the soul
I get underneath me .
Canter over the polar night ,
over the Arctic .
You burned my heart nimes
Seita flames.
Take the night in a dream common
step will create a sacrificial stone .
It is my dream, your character
the most sweetest, .

Playing those drums largest
melodies pumtsi pumtsi pump .
It's the rhythm of our hearts
heart attached by adhesive .
Drum Heads passionate
vibrates in every fiber
shout night. The Magic Drum
wild shakes.
With every fiber of you
cry me create .
Time flees ,
night darkness thickens .
The thrill of the night only
to raise a storm in the Northeast.
Longing sticks ,
my little heart.

The memories of shadows ,
they follow me anywhere device.
If you 'd like to blow the carbon incandescent ,
so with you again from
this drill , the high arctic .

Tänään

Olen joskus niin kuin tietokone liian

älykkäällä päällä, annan bittivirran liikaa viedä

luistelen karjalanliukkaalla jäällä.

Tahtoisin vain olla nainen hellittävä,

vierelläsi nukahtaa hyväilyihin tällä

syksyisellä pimeällä säällä.

Joskus hetken jossain joukoissa yksinäisten

löytää voi suuren ystävyyden, kera itsepäisten.

Napanuorani on vielä kiinni äitimaan vatsanpäällä.

Mitä siitä jos joskus liian helposti luovutin,

tänään olen barrikadeilla elämän, taistelevalla päällä.

Is that all

Is that all ?
It was love too modest,
it took only a small nano-seconds.
Still, I love life even more.
Where is the greatest secret,
where all the happiness in chunks,
days of glittering crystals?
What happens when,
when your love is answered,
Is this the excitement of it all was.
It seems too smooth when safe to love.
What were common to all of our opinions,
years to provide the answer, if
Only the common difficulties over the wings bear.

Tässäkö kaikki

Oli rakkaus liian vaatimaton,

kesti se vain pienen nanosekunnin.

Silti rakastan elämää yhä vieläkin.

Missä onkaan suurin salaisuus,

missä kaikki onnen kimpaleet,

päivien kimaltavien kiteet ?

Mitä silloin tapahtuukaan,

kun rakkauteesi vastataan,

tässäkö se kaikki jännitys olikaan.

Tuntuu liiantasaiselta turvallisesti rakastaa.

Mitkä olivatkaan meidän yhteiset mielipiteet,

vuodet siihen vastauksen antavat, jos

vain yhteiset siivet vaikeuksien yli kantavat.

Elämää

Muutaman talvikuukauden päästä

herään taas kevääseen. Nimesi

silloin kirjoitan vanhanpajupuun kylkeen.

Elämä se löytyi sivulta riettaan lukemiston.

Minun unelmiin nousi hän, joka on

toive monen muunkin ystävän.

Minua saa rakastaa, ei minua enää

syöstä melankolianpimeyteen.

Minä kaikesta siitäkin, runon teen.

Riemua, ja kyyneleitä, ne kaikki

kulkevat samoja polkuja, leveitä valtateitä.

Kyllä kai minua voi rakastaa, vaikka

sainkin tämän sanoista pulppuavan pään?

Sitä kuulostelemaan tänään jään.

Ajatuksia

Oli tosi kuuma kesä tämä viimeinen,

elämäntäyteinen. Hiljaa siirryttiin

syksynviileyteen, marraskuussa vielä

talvea odotan. Puolivälissä marraskuun

nimet kirjoitettiin vaneriin Jokelan ovensuun.

Salamavalojen loisteessa karjalasta,

kulttuurista laulettiin. Meille malja nostetaan,

ystävyyttä maailmantappiin asti.

Se marraskuussa lämmittää valtavasti.

Mummo pyyhkii hihaansa, kyyneleitä valuvia.

Ihmisjoukko oli täynnä, henkilöitä halauksia haluavia.

Oli Jokela täynnä ystäviä, se ystävyys

kesti vuosikymmeniä. Hetken sitä

elämää mielenilmaisumme kunnioittaa.

Middle of the polar night

I am in the middle of the polar night, the deaf and the reindeer.

Frozen tears dried up trickle.

Reindeer blue eyes gleaming gold,

when the halves of the lichen under the

will die from frost.

Bird, Siberian Jay's voice from somewhere far away I hear,

gray veil hanging in the air.

I can ski in the dark silence, I look back

summery meadows, shimmering ripe grain.

Reindeer at giving voice into the darkness,

The snow that is strong, it is capable of Border Guard

me to bear.

Kaamoksen keskellä

Kaamoksen keskellä minä, ja kuuroporo.

Jäätyneiden kyynelten kuivunut noro.

Silmät poroni hohtavat sinistä kultaa,

kun sen kaivaman jäkälän alta

nousee routaista multaa.

Kuukkelinäänen jostain kaukaa kuulen,

harmaata harsoa ilmassa riippumassa.

Hiihdän pimeässä hiljaa, muistelen

kesäistä niittyä, kypsänä hohtavaa viljaa.

Poroni kello ääntä pimeyteen antaa,

hanki on vahva, se jaksaa Rajavartiostoon

minut kantaa.

Leijuvat sanat

Se neste mitä suonissani juoksee,

se on puhdasta kaipuuta.

Se huutaa luoksensa rakkautta.

Sanat leijuvat ympärilläni kevyesti,

putoavat sulaan syksyiseen veteen kellumaan.

Tule toinen sana, runoilijan rakastama.

Aamuruuhkassa, ruuhkaa sanoista keskentyömatkan,

pysähdyn liikennevaloihin, aivoissani

riimittelyä jatkan. Sanoista syntyvät upottavat

unelmien suot, hyllyvät hellyyden hetteet.

Minne olet sieluni matkalla, minne pesän

pienen teet?

Tarinoihini tunkeutuu tuhat asiaa, ne rakkautta,

vihaa tai melankoliaa saavat lauseissaan kannattaa.

Anni Domini

Sedan på morgonen, och natten
kysser varandra.
När vi sover gränsen
påträffas.
I min dröm, du är vid min sida,
handen du håller min hand,
Du erbjuder mig de droppar av dina läppar
kyss av.

Sedan morgonen tvekar ett ögonblick,
natten och tidigt på morgonen med passion
älska.

Dröjer, men skuggorna
sova på marken.
Äntligen, tills den grå ger vika för
ljuset av vägen.
Jag vaknar upp, får jag upp ur sömnen,
Jag skriver en dikt av hopp på torsdag,
är det ur de melankoliska ackord.
En antydan till kärlek, hänger det
Otava stängd. Mitt hjärta är fullt av värme,
du har viitoitettu slips, sanningen, och nyckeln port
innanför mina drömmar.
Du är en frisk mousserande vin Tokaj,
och jag vill att du ska vara Anni Domini.