Sun täytyykö olla aina se voimamies.
Puskea esteiden läpi kuin raivohärkä.
Et ole enää se poikanen, jolla korvantaus on märkä.
Ajatteletko sitä tuhoa ympärilläsi kukaties?
Niin paljon sirpaleita, joita ei voi
liimata oikeille paikoilleen.
Minä niistä kokoan palapeliä
kasaan saviruukkuni särkyneen.
Ne kyyneleeni, helminauhaksi jo pujotettiin.
Minä hiuksiini sen nauhan kiinnitin,
kun hiukset siihen pitkään lettiin päätettiin.
Sinä aina tahdoit ennen nukahtamista
sormesi hiuksiini pyörittää.
Se oli yhteinen rituaali, ennen kun erottiin.
Minä sinua joskus muistelen,
hammastani purren, ja nielen sen
kurkkuuni nousevan palasen.
@ tanninen satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti