Seitsemän kertaa seitsemän
anteeksiantoa, ei vihan kantoa.
Ei jäätävää tunnetta, mieltä
ei polulta pois horjumista, ei tieltä.
Anteeksi annan, hyvyyttä mukanani kannan.
Rakkautta rajatonta, taivalta myrskyjen läpi.
Niin kukkuu mielessäni vuodenkierronläpikin
tuo heinäkuun orpokäki.
Ylämäki, alamäki rintarinnan,
maljastani näen se piripinnan.
Pohjanmaankautta lipuu pilvien lautta,
villiä virtausta, unelmien kertausta.
Sinä ja minä siellä jossain, minä täällä
lapsen nalle kainalossain.
@ tanninen satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti