Minä olin se
käenpoikanen,
pesästä ne pois minut,
jo lapsena pudottivat.
Olin tyttönen
kuudentoista
kun he lähettivät
lentokyvyttömän
maailmaan.
Niin kauan maassa
laahustin,
kunnes vahvat siipeni
kasvatin.
Nyt siipieni alla on
ilmaa,
se hyvin kannattaa.
Nyt on runojeni vuoro tanssia,
tarantellaa, kera
särjetyn
sydämenpuun.
@ tanninen satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti