Soitat hiljaa minun sydäntäni,
kuulet kuinka vastaan tuntein sävelin.
Olen edessäsi liian voimaton,
soi yössä nyt surullinen balalaikka.
Nyt on edessäni liian kaipuun, ikäväni tiukkapaikka.
Kuulen kuinka kaikuu yössä sävelet
särkyneen rakkauden.
Nuoruuden muistot ne ovat pehmeää hunajaa.
Huulesi unessani, kutsuvat suutelemaan.
Jyrkkiä helliä kasvojasi hetkisen katselen.
Katso minuun hetkisen, näetkö naisesi
silmät rakkaudesta hehkuvat?
Anna minulle yhteinen huominen,
minä eteesi kumarrun.
Nöyränä eteesi polvistun, vannon rakkautta
elämää suurempaa, jos vain tahdot voit
sielunikin kokonaan omistaa.
Niin on osani minun, olla ainoastaan sinun.
Nyt ja ainiaan häävalssiin Afdodiite
nousee, ja meri sisälläni vaahtoaa.
Katsoin silmiisi, niihin tähtiin,
onko yhteinen tiemme tämä eteenpäin?
Tuota lumousta ei mikään estää voi,
on kaikki muu elämässä kangastusta
sisältäni tämä häävalssi soi.
@ tanninen satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti