Translate

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Kunnioittaen Juicemaisesti

Se hetki on nyt, olen täynnä ladattua virtaa.
Aamuun herää hän. Näin nainen kirjoittaa sydänystävälleen.
Ei mua enää piestä, ei nyrkkiä ei miestä.
Joskus pelosta vapisin, nyt en valu koskaan
enää pelonhiestä. Voi sitä orjaa, naista norjaa,
joka pitkään kantaa pelon iestä.

Valokirkas taivaalta sydämeeni paistaa,
elämä, vapaus sitä saan maistaa.
Katselin ulos, tuumin massaan sekaan vaan.
Tahdon haistella raikkaita kesätuulia noita,
katsella ukkosella salamoita.
Minä kirjoitan uuden säkeistön,
joskus käärin sen sointuihin, ja säveliin.
Näin se rullaa, ja käy ei aamulta iltaan
vielä tietä näy. Lipuu elonlautturin lautta
tuhannen virrankautta. Minä eksyinkö
galaksilla tähän maapallon atmosfäärinvaloon.
Poistan edestäni ilkeät kielet, hän
elää kallossani. Minä Juicea lasiini laitan,
pyörin tässä maapallossani.
Vielä vihreän saunavastan taitan.

Riimit oivat, kohta korvissamme jälleen soivat.
Hän juurensa minuun upotti, Mollaa opasti
neuvoja antoi. Laulujensa siivillä yli karikoiden turvaan kantoi.

Niin on suku Leskisen, vielä en ole leski sen.
Vielä elää hän, jonka kanssa sormuksia
kauan sitten vaihdettiin.
Runoissani usein nainen liukuu yli rajan,
rakentaen sydämeensä onnenmajan.
Tulevaisuus etsittävä se aikaportti yli ajan.


@ tanninen satu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto