Trampoliini keinui, pienet jalat
hyppiä sai, silloin vaikka oli
lepopäivä, sunnuntai.
Onni minua halasi,
ei hän luokseni jäänyt.
Nöyrästi edessäni kumarsi,
sanoi lepää nyt.
Kysyin minne oli matkalla hän.
Vastasi kaupunkiin, keskelle elämän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti