Minä toivoisin niin, että yllättäen toisiimme
törmättäisiin.
Niin kuin vuosia sitten joskus törmättiin.
Sinä sieluni puolikkaan silloin omaksesi veit,
minusta puolisieluisen naisen sen jälkeen teit.
Niin vaikeaa on elämä ollut puolikkaalla sielulla,
sydämellä ketään muuta kuin sinua rakastaa.
Teen kaipuuta kaikuvan laulun, haikeana helisevän
sävelmän.
Olet komein silmissäni poikalapsi auringon.
Näitä sanoja, näitä sointuja musiikintahdissa
tanssitan.
Tuuli hiljaa puhaltaa, niin vihreä on kesäinen niitty.
Niin lämmin on heinäkuinen maa.
Ei huku kaipaukseni koskaan tuuleen viileään.
Sinusta en eroon pääse milloinkaan,
olet sisältäni poissa se sieluni puuttuvapalanen.
Takaisin minä tahtoisin sen sisältäni puuttuvan osan
sen.
Minä osaan kyllä soutaa elämänmerellä,
en vain osaa purjehtia sillä rakkaudenpurjeveneellä.
Jostain untenhämärästä tunnen sen rakkauden
kaipaavanhaamun, nyt on taas aika nousta sen vapisevan
tyttären aamun.
Niin paljon minä aina menetän, kun ihmisjoukossa
luulen turhaan kuulevani sanojesi helinän.
Rakkautta jokainen tahtoo, toiset pelkkää kunniaa.
Minä sinusta unta yhä nään, taas muistan sinua
keskellä tämän kovan elämän.
Olenko jo valmis kaikesta luopumaan,
vai saapuuko kohdalleni elämää myyvä myyntimies?
@ tanninen satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti