Lapsivaimo

Olin tyttö kuudentoista vain,

kun kotini ovet taakseni

sulkea sain. Niin lennätettiin

minut siipirikko maailmalle,

näiden myrskytuulien alle.

Isä seisoi takanani, sanoi

siinä on ovi, ei ole takaisin tulemista.

En halua kouluttaa sinua,

kun edes osaa tuntea katumusta.

Isä sanoi kyllä saan naapureiden takia

sinua hävetä, tyttö on saatava naimisiin.

Niin siitä hyvin eroon päästäisiin.

Niin minut vanhalle miehelle naitettiin.

Niin alkoi se lapsivaimon tie,

tuuli minulle kuiskasi,

kyllä tie aina eteenpäin vie.

Niin olin kuin hän Kalevalan Aino.

Siitä alkoikin se vuosia kestänyt noitavaino.

Minä olin se epävarma lapsivaimo.