Translate

sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Sointulaan

Hiljaa kotioven suljin, kuljin liian
horjuvin askelin.
Vettä satoi, askeleeni johtivat
silloin Sointulaan. Sinne me
kehäraakit, ja nouseva taiteellinen
sukupolvi aina yhteen piiriin
raahaudutaan.

Siellä on kestävä kehä empatian.
Sieltä aina löytää kuuntelijan,
kompuroija tukijan.
Elän taas päivä kerrallaan,
kun on edessäni tiukkapaikka
jalat vievät Sointulaan.
Sydämestä lämpimästä nämä
sanani kumpuaa.
Tämä matka ihmisen,
se vaatii puhallusta rikkinäiseen.
En säälillä, katkeruudella
mitään täällä tee.
Minä runoni sinulle lahjoitan,
ne riimit Sointulan sointuihin rakennan.
Silloin, kun maailma satuttaa,
voi siitäkin kauneutta riviin kirjoittaa.


@ tanninen satu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto