Naisen mitta on se tilaa ei
riitä liioille kyynelille.
Hammasta purren, salaa
ehkä surren. Kuivattuja kyyneleitä,
säilön muistojeni maljaan.
Silkkisukissani minä tanssin
näillä jaloillani, jotka sain merenneidon.
Myrskyjen keskellä hetkittäin
laulaa minulle Poseidon.
Umpikujassa, jotain arvokasta
sydämessäni, se on liiansuurta, rakkautta.
Elämää suurempaa tunnetta.
Maailman kansalainen, Suomalainen
suurisanainen nainen.
Nämä kädet kehossani näillä
en saa hiuksiasi silittää.
Sitä kai se runotar tekstiksi
sisältäni tilittää.
@ tanninen satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti