Niin oli sekin päivä joskus,
kun kirjoittelimme toisillemme
rakkauskirjeitä hiekkaan.
Se aika oli sellaista romanttista
vaaleanpunaista unelmaa,
ennen kuin luoja toi paratiisiimme
käärmeen liian viekkaan.
Päivä niin kuin tämä päivä olla saa,
muistan kuinka naurumme kaikui,
lensi mukaan hiekan, sekä tuulen.
Tänään en merkitse sinulle
muuta kuin olen se äiti sinun kaksosten.
Ei me koskaan toisillemme mitään
valoja vannottu, ei mitään luvattu.
Huominen se kaikki muistot osaa haalistaa,
olet niin kuin julma haukka vuoriston,
joka aina uutta valloitusta saalistaa.
Ei koskaan voi tulla uutta päivää sellaista,
että toisillemme kirjoittaisimme
rakkauskirjeitä hiekkaan.
Liian hyvin opin tuntemaan,
sen miehen kylmän viekkaan.
Sinä julmasti särjit minun vahvan kuoreni,
niin kuin särkisit pesän pientenlintujen.
Jotenkin minä siitä selvisin,
kävin läpin koko helvetin.
@ tanninen satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti