Hyi huijareita marttyyreiksi
tässä maailmassa auliisti juonitaan.
Minä en ole kertakäyttönainen,
en ole miehen orja, en tohvelin alamainen.
Mies mene sinä vaan,
minä kuvasi liimaan muistoksi albumiin.
Nyt kohtasit sen Dominisen Annin,
joka pelasi ajatuksesi läpi kuin pasianssin.
Minä vaatteeni revin sinun syntiesi tähden.
Ole en mikään marttyyri, olen vain nainen.
Vahva kuin kallio, surullinen joskus.
Kyynelten syntymisen syli ,murheen lohdunsyli.
Minä suruni usein niihin särkyviin
ruukkuihin piilotin.
Niitä on kellari täynnä, niihin mustan etiketin
liimasin.
Sinä tähän sanoisit niinkö?
@ tanninen satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti