Sisältä tyhjä täyttämistä
vailla.
Sieluni kulkee
utopianmailla.
Olen liiaksi uupunut
kentällä rakkauden.
Kaatunut taistelussa kerran
viimeisen.
Valmista viljaa
tuonenlautturinmatkaan
mua pelasta eivät sanat
kauneimmatkaan.
Sisälläni kaikuvat
kauneimmat laulut,
mielessäni huutaa maahan
valunut uhriveri.
Pauhaa se kyyneltenvuoksi,
mahtavameri.
Niin mieleni huokaa, komein
urhoista
minulle puolisoksi tuokaa,
sitokaa
purteni ruoriin kiinni
viimeistä matkaa varten.
Se tie on vain kalmalle
luovutettavien kaunotarten.
Niin jo meri huokaa kaunis
Meeri
minulle jo luovuttakaa,
joutuin tuokaa.
Antakaa hänelle mukaan
armonavain;
hiukset Simsonin voimin
heilumaan tuuleen
miljoonin tavoin. Ottaa
manalan sulhanen
hänet vastaan, paljain
navoin ainoastaan.
Aika on muuttua vaahdoksi
meren sen,
ääneksi kirkkaaksi
seireenien.
@ tanninen satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti