Vereni kohinaa kuuntelen, yö saapui jo, yksinäisyyttä
huutaa pimeä kaipaava maa. Mieleni ajanaalloilla
jossain
kaukana ratsastaa.
En unta saa, yö on hiljainen kun, kuuntelen
omatuntoani,
kelaan edestakaisin itseäni.
Mustasukkaisuutesi hallitsee liikaa meidän maailmaa.
Sinä minua kaukaa kiertelet, nyrkkiäsi kun et
hallitse.
Olet viereltäni poissa, silti elät päivittäin
minun jutuissa, tarinoissa.
Kuinka minä turhaan sinua kaipaankaan, niin
epätoivoista on rämpiä noissa mieleni soissa.
En voi hyväksyä, tätä Suomenmaata, murheellisia
ihmiskohtaloita, niitä ihmisten tarinoissa päivittäin
kuuntelen.
Minä sinulle olen vain heijastus sinun peloistasi.
Minä sinua en pelkää, ajattelen aina liikaa rakastaen.
@ tanninen satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti