Jokelan kohtalo se sinetöintiinkö
veli kättä pöydän alla lyöden.
Lupaukset, kaikki valat, sanat syöden.
Joensuunyhteishenkeä vastaan,
vapaata muurausta. Järki puhui
rahaa vastaan, isät nousivatko lastaan vastaan.
Vielä sen talon räystäslaudan alta kuuluu
laulua mustarastaan.
Talonkohtalo ilmassa roikkuu arvoitusko jo?
Mietin niitä näitä, ei ole enää
aittapolkuja, ja tähkäpäitä.
Lähellä Joensuun keskustan,
mutta elämästä minä ymmärrän enemmän.
Dokumentti katsottiin, kyyneleitä
silmäkulmistamme pyyhittiin.
Joku siitä tykännyt ei lainkaan,
suurenkaipuun Jokelaan taas sisälleni sainkaan.
@ tanninen satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti