Me Suomalaiset ollaan se mykkäkansa.
Yhä me olemme kuin suo, kuokka,
sekä Jussi. Missä on se raivattu suo,
mikä johtaa leveänleivän kasvattamisen luo?
Pelto pakettina, niin me, ei viisaat toimittiin.
Niin kapea on leipämme täällä,
sen minkä isoisäni raivasi,
se hölmöyttämme uudestaan tuhottiin.
Rahalla saa, ja hevosella nykyjään pääse ei,
metsäniityllä vain kasvaa yksinäinen timotei.
Tuulessa soi sudenulvonta, aamukastetta
katselen nyt on kesää jäljellä vielä.
Olen täällä yksinäisellä elämäni tiellä.
Lapinkansanmailla kesää vietetään.
Kirkuvat korpit täällä erämaassa,
puhumalla en sinulta anteeksi saa.
Se sisälläni liikaa koskee, liikaa satuttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti