Taas tunnen sen Jasmiinintuoksun,
rakkaudenleikkeihin kutsuvan.
Maljaani en vielä ole pohjaan asti
maistanut, pelkän rakkauden tuoksun vain haistanut.
Vieläkö tällä yksinäisellä maailmantiellä,
minä löydän sen sydämeni puuttuvan palasen?
Ei sitä monet siedä, kun yksinäisyyteeni
haluan vajota taas. Sen ylpeydenleiman
vain otsaani saan. Maljani kuka kanssani
sen nostaa, hän sydämeni liekkiin saa taas uudestaan.
Vuodet ne kiivaasti ohitseni karkaavat.
En yhtä pientä hetkeäkään voi siltä
salaa varastaa. Janoa elämän, sitä
vielä hetken täällä kantaa saan.
Huulilleni taas nostin sen maljan polttavanrakkauden.
Maistoin vain pisaran, en ole katkera lain.
Minä täällä yhä kuljen etsien,
vieläkö löydän sen pään langanpunaisen?
@ tanninen satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti