Niinkö

Aavelaivat yön sisälläni vielä

etsimässä tietään aamun satamaan.

Vittumaisen komea mies,

silmänruokaa kaikkineen.

Silmälaput tarvitaan, minkä

sille häikäisylle teen.

Tässä runossani olet mies,

satumainen tietenkin.

Niinkö? –niin sinä alat

lauseen kysyen.

En taas pitkään aikaan ole

sinusta kuullut sanaakaan.

Luuletko,että sinut unohdin.

Aaverakkaus sisälläni,

saa minut raunioiksi Saharaan.

Minä riimit, loitsut taas

samaan kasaan saan.

Niin se sisälläni asuva nainen,

on aina varma tuntemuksistaan.

@ tanninen satu