Lapsenmieli

Kipuni kasvoi kannoilleni,

niin virtaisi Viinijärvi rannoilleen
Minä kipua valitin, surusta itkin,

rikkaruohot hehtaaripellosta  kitkin.
Peittelin sen karmivan pelon,

lapsensänkyyni kapeaan.

Kuulin niitä, joita eivät kuule muut.

Talonnurkista kuiskivat äänet,

tanssivat kallot, ja luut.

Kuuntelin sanoja
joita ei puhuta suulla,

joita ei kaikkien korvilla kuulla.

Aistiharhoiksi niitä haukuttiin,
kun vieras saapuu pihaan

siivillä enkelin. Minä olin se hän,

joka ymmärsi kaiken käyvän niin.

Minulle kerrottiin sen olevan kuvitelmaa.
Itselleni minä sanoin, olkaa hyvä

vain ja te aikuiset kuvitelkaa.

Eivät ne kai uniakaan ole
koska nukkuihan hän pois jo ajat sitten;

vaan vielä minä hänet vierelläni näen,

ja tuumin entäs sitten.

@ tanninen satu