Translate

lauantai 13. heinäkuuta 2013

Hän



Hänen hiuksensa olivat onttoa kultaa,
huulet täynnä suloista yllätystä.
Kätensä lämpimät jättivät jälkeensä
niin monta kaipaavaa silitystä.
Hänen sielunsa häikäisten hohti, se valo
oli puhdasta kuin New Yorkin vasta satanut lumi.
Hänestä minä häikäistyin, se ollut mikään hetkellinen uni.

Nyt minä levotonta unta nukun,
lauttani vierii kohti  viimeistä elonmutkaa.
Siinä välillä virranveden, ei ole
koskaan pysähdystä, ei lainlaatijan sakkotutkaa.

Hän sanoi, ettei luovu meistä kummastakaan.
Hän sanoi ettei kauan enää kestä, kun eroon
vie toisesta naisesta päivä uusi.
Minä alkanut en kanssaan siihen rumbaan,
en voinut olla miehen toinen nainen salatuin.
Olen nainen paskamainen, joskus herttainen.
En koskaan kelpaa kenellekään.
Päivä jokainen onhan samanlainen, päättyy yöhön
kyynehtivään.

@ tanninen satu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto