Elämää

Minä väsyin puhumaan vierasta kieltä.

Siinä ei ollut mitään mieltä.

Suussani soi sanat suomenkielen kauniimmin.

Oli palattava kotiin takaisin.

Niin minä maailmankansalainen,

sain identiteettini jälleen takaisin.

Se tunne oli täynnä tunteettomuutta.

Minä Takataskussa vuosienjälkeen

sen kauniin päiväperhosen Katrin näin.

Niin hän silmieni edessä kauniisti liihotti.

Minä olin tietenkin selvin päin.

Silti me yhdessä liideltiin,

yöperhonen, ja päiväperho rinnakkain.

Unelmilla voi olla kantavat siivet,

ne vievät meidät joskus jonnekin.

Elämä sitä ei pysty huijaamaan,

sinä mies olet aina mielessäni

maailman komein kolli, etkä ole nimeltäsi Olli.

Niin minä yhä sisälläni kannan sitä

samaa rakkautta. En ole vielä opetellut

jakamaan minun korttejani ilman menneisyyttä.

Nyt kaipaan vain uutta tulevaisuutta,

päivää kirkasta uutta.