Se hetki on nyt, tuulinen aika,
kesä hetkeksi pysähtynyt.
Näissä tuulissa heilun,
enkä osaa pitää kiinni.
Kaatua voin, jos kuka ehtii
niin voi auttaa minua nousevaan.
Murheisiin taas vajoan,
uppoan niihin liikaa.
Minä niin vain nukkua tahtoisin.
Mitään en voi unohtaa,
kun tuulessa äänesi kaikuu,
kauniina se soi.
Pääni sisällä ajelehtivat
kaikki tämän maailmansanat.
Ne rumat, sekä ihanat.
Nyt suljettu on kaikki virvoittavien
vetten hanat.
Sinusta juovuin, sinua rakastin.
Nyt kaikesta suunnan menetin.
En tiedä mitenkä tästä nyt selviän.
Toivon että kaikesta tärkeimmän
unohtaisin, minun sanani ne ovat
tuuleen karannutta elämänviljaa.
Nyt hetkeksi vaikenen, olen hiljaa.
@ tanninen satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti