Istutan se yhden riisinjyvän,
odotan sen hyvin itävän.
Niin sanoi oppi-isäni hän,
ja sävelsi yhden uuden sävelmän.
Niin minut kiedottiin pauloihin
filosofin, ja minä vastaan otin
sen maallisen utopianopin.
Oltiin opetuslapsia elämän,
minä sekä hän.
Minä siitä sanat kirjoitin,
ja hän teki siihen sävelmän.
Hän oli lapsi herrakorttelin,
ja minä jälkeläinen kadunkasvatin.
Niin lauloi meillä Irwin laulujaan,
kun heidän perhe soitti gospeliaan.
Vieläkin kuulen sen vuoden
kurkien äänet korvissani,
pyörähti yhden vuoden kierros sorvissani.
Ne nousevat siivilleen vieläkin
tänä vuonna, suuntaavat taas etelään.
Saapuu syksy jälleen niin
monta vuotta olen miettinyt sanoja
josta lentäviä lauseita laatisin.
Liian paljon jo sanottiin, ei
oikeita lauseita koskaan toisillemme löydetty.
Minä loin oikeasti paljon elämää,
sen tein ilman liikoja sanoja.
Tyttäriä kauniita maailman teille
silmäniloa enkeleille.
Ei heitetä sitä istuttamaani riisinjyvää perkeleille.
Sinulla on vielä aikaa laulaa lauluja,
minä hetken vielä sanoitan.
Sitten tämän mantrani lopetan…
@ tanninen satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti