Ihmisten sisällä, tunnetta tunteettomuuden.
Minä kirjoitan heinäkuulle runon uuden.
Rikkautta, rakkautta ahdistavaa,
tanssin sen sävelmän tahdissa vaan.
En enää arkaile askeliani,
pompin kuin villi citykani.
Minun on opeteltava jakamaan
elämänkorttini ilman menneisyyttä.
Joensuu rokkikuukausi baanalle jo kutsuu.
Maailman yksinkertaisin asia,
se sisälläni soi sydämeni soittorasia.
Nainen oli nuorena seinäruusu,
vanhana siitä kasvoi villi tunteellinen vamppi.
Onko tuossa kuvassa tuo sama nainen?
Joka oli joskus miehen alamainen.
@ tanninen satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti