Tehtaan piipun takaa nousi jo aamuaurinko.
Tulee kaunispäivä, tiedän nyt sen jo.
Asfaltti yönsateen jälkeen usvaa ylös nostattaa.
Olinko hetken se yöperhonen,
jonka purkkiisi vangitsit kannelliseen.
Vapauteen lennän aamutuuleen
lasin takaa hetken katson aurinkoa nousevaa.
Katson kuinka usva aamun verhoaa.
Tee päivä minusta taas se villi ja vapaa,
päästä minut ilmaan lentämään.
Lennän keskelle elämää, kun keskipäivän
aurinko
meitä lämmittää.
Letitän taas tukkani,
etsin piilosta saumasukkani,
ne puen perhosenjalkoihini.
Sitten minä taas lennän,
olen tämän kesän viimeinen päiväperhonen.
Tahdon villinä lentää vapauteen.
@ tanninen satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti