Kohta
pääsen mukaan juoneen,
avaan
oven kylpyhuoneen.
Tutkin
pinnanmuodostusta
väsyneen
vanhan naisen.
Lisää
naamaan rasvaa,
unenpuute
sisälläni kasvaa.
Jostain
kumman syystä,
en luota
enää kohtaloon.
Näen
suihkuverhossa laivat,
mietin
unessani sinua pitkään.
Se on
vain tämä hetki,
tässä, ja
nyt.
Olen
unettomuudesta
poikki, nainen
ja mies suutelivat
minun
unessani. Ne olivat ne
menneisyytemme
hahmot.
Minä,
sekä hän, nyt ollaan
entisyyden
varjot tämän
hullun
kohtalon.
Minun
sieluni sisällään,
kuvaa
komean miehen,
sekä sen
entisen nuoren minän
kuvaa samettirasiassa
kantaa.
Elämän
kaaressa, joskus
rattaat
virheliikkeitä
taaksepäin
antaa.
Olen
muistoista puhki,
ajatusteni
lento,
se on
loppumaton.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti