Taivaan sini vaihtuu
pakkasen purppuraan.
Silloin sinua ikävöin,
tahdon luokse rakkauden.
Kohta tulee pikimustayö,
sisältäni ilta kaipuuta syö.
Tuulen lailla. huolta vailla,
tahdon vaeltaa luokse rakkaan
sen, joka minua ikävöi.
Olen talven horroksissa,
kunnes kevät sarastaa.
Niin pimeää on öinen
helmikuunmaa.
Sisälläni on ääretöntä ikävää,
joka kaiken jähmettää.
Yksin sydämeni sanat
lentää, kiinni sävelmään.
Yksi rikkinäinen sydän,
kaipuuta jossain vuokseni lyö.
Tahdon löytää sinne tien,
niin kuin menninkäinen
luolaan pimeimpään.
Sinut elämääni kiinni sitoisin,
olisin rinnallasi,
nainen onnellisin.
Kulkisin rinnallasi,
en olisi taakkanasi,
en orjasi, en kiinni
kahlitsijasi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti