Sinua kannan mukanani,
olet niin kuin vuorovesi,
välillä lohtuni, välillä taakkani.
Kaukaa kuulen nauruasi,
tahdon sitä omin korvin hyväillä.
Jostain kaikuu sävel tuo,
kauan sitten kadotettu
laulu tuo, kevätpurojen
lorina sen musiikiksi luo.
Milloinkaan ei kukaan toinen
ole suudellut sieluani
niin kiihkeästi, niin kuin
sinä aina teet.
Sytytä valo majakkaan,
ajatukseni kiertää pimeällä
merellä kehää.
Laivani on nimeltään
Haaksirikko, ajatukseni
häkkiin kahlitaan.
Kevät saapuu, häkkini
silloin avataan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti