Niin pienen hetken vaan,
oli maailmassani kaikki
kohdallaan. Aika ylitseni
kulki, leikkasi sen
hehkeän satonsa.
Sitten saapui halla,
kadonnut rakkaus
näytti katonsa.
Me tuonenlautturille
kasvatamme satoa,
ei mikään muu kuin
aika käsistämme katoa.
Niin pienen hetkisen
tunsin, kaiken olevan
kohdallaan.
Kohta minut pois
haetaan, viittaan
valkoiseen puetaan.
Joku tulee, sulkee
sen arkun valkoisen.
Minä sitä en enää
täällä nää, en
tunne kuolemani
jälkeen enää kaipuuta,
en tunne ikävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti