Olen vain pieni taivaan tähdenlento.
Sanani voi joskus nanosekunnin
verran jonkun mieltä piristää.
On tahtoni voimaton, oloni joskus
lempeä, sekä rento.
Palvon taivastani, Otava on
tähtimerellä suurin majakkani.
Mennyt aika kantapäilläni,
tuhkaksi minut hajottaa.
Atmosfääri, sen lumous,
on jotain vanhaa taikuutta.
Kuutamolla lausutut, sanat
oikeat, voivat vaihtaa
pienen enkelinsielun yhteen
suudelmaan.
@ tanninen satu
Aivoilleni mannaa, tänään on
suvereeni hallinto kaukosäädön.
Laiskanlinnasta kissa
saa häädön. Vielä Virtaa sille saa
nauraa, olen vankina töllöttimen.
Sille orjuudelle keksisinkö
oikean nimen?
Päässäni kuuluu aavejunan ääni,
se on osa sisimpääni.
Leukoja pakottaa, ruuvit niissä tänään
kiristettiin. Kipukynnystäni
piristettiin.
Minä istun tässä hiljaa, idättelen
sananviljaa
tahdon internettiin.
Minut puhumattomaksi, koppiini
eristettiin. Oloni on niin kuin sivuraide
juna-aseman elämänkaaren.
Näin ei synny mitään luovaa,
yhtä savujuovaa. Aavejunat kiskoilla
kulkee, riimit, soinnut pois
mielestäni sulkee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti