Niin minä
kippuralle
kietouduin,
talven
vallan alle.
Se talvi
oli paksu
valkoinen
lumenpeitto,
jonka
alta huutoni
ei kuulu
maailmalle.
Horroksessa,
kuuntelen
hiljaista
ääntä sisimpäni.
Kuiskauksia
kuutamoista
kesän,
peittoni alle
sanoistani
rakennan.
Oman
utopian maailman.
Sen
kirjailijan oman
luomispesän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti