En pelkää vanhuutta,
en pelkkää kuolemaa.
Me ajan kanssa,
pikkuhiljaa täältä
pois lahotaan.
Joskus iskee viikatemies
iskun nopean,
vie jalat alta
nuoren elämän.
Hulmuten liehuvat liput,
elämän sotatannerten.
Minä laulun ilmaan sävelmän,
sen maailmalle ilmaan lähetän.
Hiljaa kauniit muistot,
liitän sointuihin,
niiden kanssa uin
eilispäivän kuohuihin.
Sydämeni laulun laulaa,
sille joka kuulla haluaa.
Vanhenevan naisen narinaa,
tätä samaa tarinaa,
jota ajan tuulimyllynsiivet
pyörittää.
Tahdon vielä olla se vanheneva
nainen, joka kauniin romanttisen
kureliivin nyörittää.
Hukkuu samettisiin öihin,
kera jonkun sinisilmäisen
miehenkörilään.
Tahdon viereltäni kuunnella
kuorsausta, jälkeen
lemmenleikkien.
En tahdo olla leikkikalu
häntäheikkien.
Tahdon olla yhdenmiehen nainen,
yhtä miestä rakastaa,
kunnes iltarusko elämän
ehtoopuolen
sulkee esirippuni elämän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti